Jonas on tyypillinen 11-vuotias, joka asuu näennäisesti täydellisessä yhteisössä. Kipua on vähän, eikä rikosta ole. Ihmiset ovat kohteliaita ja kaikki kuuluvat tukevaan perheeseen. Tällä utopialla on kuitenkin hintansa; valintoja ei ole, tunteet ovat kiellettyjä ja elämä yhteisössä sanelee tiukat säännöt.
Täydellisyys maksaa, ja pysyy ikuisesti ulottumattomissa. Tämä ristiriita on vain yksi syy, miksi dystopiat ovat kiehtoneet kaikenikäisiä lukijoita. Ajatus utopiasta rinnakkain sen karun todellisuuden kanssa, ettei sitä voi koskaan olla olemassa, muodostaa pakottavan puitteen yhteiskunnalliselle kommentille ja kritiikille.